1st semester recap

06.12.2019

Heippa! Mulla on nyt käynnissä viimeiset koulupäivät täällä ennen kuukauden pituista joululomaa Suomessa. Ihan hullua ajatella, että oon asunut tällä puolen maailmaa kohta puolisen vuotta, hullun kaukana kotoa ja perheen päivittäistä tukea. Tän lyhyen, mutta pitkän tuntuisen aikajakson sisällä oon ehtinyt nähdä ja kokea käsittämättömän paljon erilaisia asioita ja tunnetiloja, jotka on ollut niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Voi olla, että tää on osasyy siihen, miksi ajankulu täällä tuntuu hämmästyttävästi samaan aikaan nopealta, mutta kuitenkin myös hitaalta. Joskus yksi viikko voi tuntua ihan kuukausien mittaiselta.

 Tää kokemus on jo vajaa puolen vuoden aikana opettanut mua itsestäni ja maailmasta sen verran, että oon kasvanut huomattavan paljon ihmisenä. Tuntuu, että Suomeen mennessä mun perheellä saattaa olla vaikeuksia tunnistaa mut samaksi henkilöksi, joka olin ennen tänne muuttamista, haha. Vaikka mulla on ollut vaikeitakin päiviä täällä, niin oon tosi kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää tässä ympäristössä ja näiden ihmisien ympäröimänä. 

Tässä blogipostauksessa kirjoitan pienen pintaraapaisun mun ekasta semesteristä täällä: hyvistä hetkistä, uusista kokemuksista ja kohdatuista vaikeuksista.

Kuva on otettu Playa Herradurassa, kun oltiin siivoamassa rantaa

Muistan mun ensimmäiset päivät meidän kampuksella. Aikaero tuntui kamalalta ja väsymys peittyi erilaisten tunteiden, kuten jännityksen, innostuksen ja yllättäen myös ikävän sekamelskaan. Jaan tosiaan mun huoneen kahden muun tytön kanssa, jotka aluksi olivat mulle tietenkin ihan tuntemattomia. Mulle kuuluva puoli huoneesta oli sisustamaton ja jopa vähän karun näköinen. Pääsin kuitenkin heti ensimmäisinä päivinä sisustusostoksille ja sain huoneesta nopeasti oman näköisen. Tänä päivänä tunnen mun olon meidän huoneessa todella turvalliseksi ja kotoisaksi. Mun molemmat huonekaverit Lina ja Francisca on tullut mulle läheisiksi ja tärkeiksi ystäviksi. 

Kuvia meidän huoneesta. Suomen lippu taitaa paljastaa mun osuuden huoneesta :)

Aluksi kohtasin tietynlaisia asioita täällä, jotka sai mut ikävöimään Suomea ja joihin sopeutuminen vei jonkin verran aikaa. Ensimmäisiä tällaisia asioita oli esimerkiksi suihkussa käyminen, koulun ruoka, koulusysteemin erilaisuus, opiskelu englannin kieleksi ja ajan riittämättömyys kaikkien asioiden suorittamiseen. Suihkujen käyttäminen tuntui kovalta urakkatyöltä, ja alkuun luulin, että joudun kahden vuoden aikana kärsimään kylmistä suihkuista, mutta tosiasiassahan en vaan osannut käyttää suihkuja oikein ja lämpimämpää vettä piti odottaa hetken ajan. Naurattaa ajatellessa näitä alun mietteitä. Nyt suihkussa käyminen on jälleen ihan nautinnollista ja osaan jopa käyttää sitä oikein... 

Kouluruoka puolestaan on suurimmalta osaltaan huomattavan rasvaista ja usein täynnä hiilareita. Tähän asiaan ei ehkä tarvitsekaan tottua, mutta oon alkanut syömään kuitenkin valikoivasti ja usein ruoka-aikoihin unelmoin äidin thai-ruoista ja joskus ihan perinteisestä suomalaisesta makaronilaatikosta! Koulusysteemistä mainittakoon sen verran, että IB on vaatinut multa ainakin rankkaa totuttelua ja säätämistä. Suomen lukioon verrattuna mun toimivat opiskelutekniikat ei olekaan ollut täällä niin tehokkaita.  Pari viikkoa sitten olleet finals-kokeet oli mulle iso haaste, eikä tulokset ollut vielä ihan sellaisia, mihin oon Suomessa tottunut. Etsin nyt uusia opiskelutekniikoita ja tästä on suunta kuitenkin vaan kehittymistä kohti :) Englannin käyttö on muuten ihan automatisoitunutta, paitsi joitain matikan termejä joudun välillä edelleen kääntämään suomen kielelle.  Oon myös oppinut viikoittaiseen rutiiniin, minkä ansiosta saan ( yleensä ainakin ) kaikki koulutehtävät ajallaan valmiiksi, ehdin käydä CAS-aktiviteeteissa ja lisäksi myös ylläpitää mun sosiaalista elämää kampuksella ja sen ulkopuolella. Joskus yöunet jää kuitenkin vähän olemattoman lyhyiksi, koska tekemistä ja menoja on vaan yksinkertaisesti sen verran, ettei aina ehdi tekemään kaikkea. 

                     Arkea

Positiivisia asioita oon kokenut sen verran paljon, etten voi kirjoittaa yksityiskohtaisesti puolistakaan ilman, että tästä postauksesta tulisi luonnottoman pitkä. Kaikki on ollut täydellistä negatiivisten asioiden ja vaikeuksien kera. Ilman negatiivisia puolia, täällä oleminen ei olisi kokonainen kokemuksena. Ne negatiiviset puolet on ihan yhtälailla osa tätä kokemusta, ja ne antaa sulle tilaa ja mahdollisuuksia kasvaa ja oppia. Täällä huomaa itsestään uusia, yllättäviä puolia, mikä auttaa ymmärtämään myös ympäröivää maailmaa paremmin ja selvemmin. Oon saanut istua Global Politics oppitunnilla puhumassa esimerkiksi Hongkongin mielenosoituksista hongkongilaisen oppilaan vieressä. Tällä yritän demonstroida sitä, miten jokaiseen opetettavaan asiaan saa täällä valtavan suuren näkökulman, kun sitä muovaa noin sadan eri maan näkökulma, jonka saat suoranaisesti niiden maiden kansalaisilta.

Oon saanut kuulla ja oppia kymmenien maiden kulttuureista ja uskomuksista, oon kuullut useita eri kieliä, oon maistanut eri maiden perinteisiä ruokia ja herkkuja, oon käynyt keskusteluja maailman vääryyksistä ja ongelmista lukemattomien eri ihmisten kanssa, joilla jokaisella on erilaisten kulttuurien muovaama käsitys ja mielipide kyseisistä asioista. Kaikki tämä yhdessä paikassa, yhden kampuksen sisällä. 

Tuutoriryhmän reissu kuumille lähteille

Kuvia itsenäisyyspäivän paraatista syyskuulta

Saan elää mun unelmaa joka päivä, enkä pysty sanoin kuvailemaan mun kiitollisuuden määrää. Vaikka nautin mun ajasta täällä, niin oon tauon ja loman tarpeessa, ja lasken päiviä joululomaan, ja siihen, että pääsen Suomeen näkemään lunta ja tuntemaan pakkasen puremaa. Ihanaa päästä kotiin.








Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita