Service Week

05.03.2020

Moi! Tässä postauksessa kerron teille mun ensimmäisestä projektiviikosta, sen sisällöstä ja mun omista fiiliksistä sen suhteen. Tosiaan UWCCR:ssä meillä on vuosittain "service week", johon kaikki koulun oppilaat osallistuvat. Koulu lähettää oppilaita ympäri Costa Ricaa työskentelemään vapaaehtoisesti erilaisten projektien  pariin. Saatiin esittää kolme toivetta tän viikon kohteista, mutta mun kohdalla kävi niin, etten saanut mitään mun toiveista ja päädyin kohteeseen, johon en ollut perehtynyt etukäteen. Suuntasin mun projektiviikon ajaksi Queposin kylään, Los Campesinosiin 10 perheen yhteisöön keskelle viidakkoa. Meitä oppilaita taisi olla noin 15 tässä projektissa ja me yövyttiin näissä perheissä koko viikon ajan.


Ennen projektiin lähtemistä mun fiilikset oli aika ristiriitaiset. Toisaalta olin odottanut sitä kokemusta jo ihan UWC:hen hakemisen yhteydessä, mutta toisaalta tän kyseisen viikon ajankohta tuntui mulle hankalalta. Oli paljon muuta ajateltavaa ja tekemistä, joten rankka viikko edessä tuntui aika ylitsepääsemättömältä ajatukselta. Ihan avoin mielin me kaikki kuitenkin lähdettiin viidakkoa kohti ja kokemus oli odotetusti vaivalloinen ja rankka, mutta samalla myös silmiä avaava, opettavainen, sekä omalla tavalla mielekäs. 

Kuva Los Campesinosta


Meidän työpäivät alkoi joka päivä kello 7:00, jota ennen piti tietysti päästä isäntäperheen luota kokoontumispaikalle, minkä jälkeen meidän piti useana aamuna kävellä työpaikalle, jonne kävelymatka kesti noin 40 minuuttia. Nää kävelymatkat oli muuten ihan meneviä, mutta maasto oli koko ajan tosi jyrkkää; eli mentiin joko huomattavan jyrkästi ylä- tai alamäkeen. Siinä väsyi äkkiä, ja jalat tuntui olevan jumissa koko viikon ajan. Moni meistä väsyi jo ennen itse työpaikalle pääsyä haha. 


Meidän työkuvaan kuului enimmäkseen sillan rakentamista keskellä viidakkoa ilman kunnollisia työvälineitä, yhteisön koulun maalaamista, sekä tämän koulun oppilaiden opettamista mm. kierrätyksestä ja kansainvälisyydestä. Viikkoa vaikeutti rankan työn lisäksi hiostavan kuuma ja kostea ilma, jota jouduttiin kestämään paahtavan auringon alla ilman varjoisaa paikkaa levähtää. Työpäivät kesti yleensä klo 13:00 asti, jonka jälkeen päästiin lounaalle, mutta joinakin päivinä palattiin vielä sillan rakennukseen lounaan jälkeen, jolloin työpäivä päätettiin vasta klo 16:00 aikoihin. 


Sillan rakentamista: tehtiin sementtiä lapioiden

Viimeisinä päivinä taukoja oli vähän tiheämpään

Mulle isäntäperheen olot oli tuttua, koska oon yöpynyt samanlaisissa oloissa ennenkin sukulaisten luona Thaimaassa. Isäntäperheessä olo muistutti kodista Suomessa ja myös koulun kampuksesta: ollaan tosi etuoikeutettuja sen puolesta, millaisissa oloissa saadaan asua. Tällaisten kokemusten jälkeen muistaa aina olla vähän entistä kiitollisempi... Isäntäperhe piti meistä hyvää huolta: saatiin tosi hyvää ruokaa, joka oli kasvatettu alusta lähtien itse, ja perhe piti huolen siitä, että meidän oli hyvä olla. Ainut ongelmainen osa-alue mulle oli ötökät! Mun oli vähän hankala sopeutua niiden määrään ainakin alussa haha. Pienet ötökät vielä siedän, mutta nää ötökät mitä tuolla tuli vastaan, oli niin valtavan kokoisia että ei enää sietokyky riittänyt. Esimerkiksi ensimmäisenä yönä mun naamalle lensi kämmentä suurempi lentävä heinäsirkka, minkä jälkeen nukuin yöt pää makuupussin sisässä :D

Isäntäperheen kylpyhuone

Heidän suihku

Heidän keittiö, joka oli remontoitu modernimmaksi. Lattia oli tehty, kaapisto ja jääkaapit oli mm. ihan uusia

Tästä viikosta jäi käteen paljon uusia kokemuksia, jotka tuun varmasti aina muistamaan. Oon aina unelmoinut siitä, että pääsisin tekemään vapaaehtoistyötä, ja työskentelemään sen kaltaisessa yhteisössä, joka olis mulle uudenlainen. Mun kokemus Los Campesinossa oli aikalailla mun odotuksia vastaava. Näin miten eri tavalla nää ihmiset eli ja ajatteli pienemmässä yhteisössä. Kuulin useita rankkoja elämäntarinoita tän yhteisön jäseniltä, ja näin miten paljon heidän on pitänyt työskennellä sen eteen, että he pystyvät elämään näissä taloissa, jotka meille etuoikeutetuimmille vastaa alkeellista tasoa. Oon iloinen, että sain työskennellä just tän yhteisön keskuudessa.


Plussana tää paikka oli tosi kaunis, ja saatiin tutkiskella meidän ympäristöä aina työpäivien jälkeen. Me mm. päästiin uimaan luonnollisessa uima-altaassa vesiputouksien alla. 

Luonnollisella uima-altaalla

Tässä meidän koko ryhmä hyvästelemässä yhteisön jäsenet illallisella. (Sain myös lapiosta kyynärpäähän viimeisenä työpäivänä, jonka takia kipsi kuvassa)

Projektiviikon jälkeen suuntasin parin kaverin kanssa Manuel Antonioon viikonlopuksi. Kerron siitä reissusta enemmän seuraavassa postauksessa!